perjantai 8. tammikuuta 2016

ZZzzzz

Väsymystä, megaväsymystä, unikoulua, suorittamista, rakkautta, huumaa.... siinä asioita joita täällä on viime aikoina koettu. En tiennyt ehkä tähän asti mitä oikea totaalinen väsymys on, mutta nyt tiedän. Meidän poika täytti uutena vuotena 4kk ja jouloukuun puolessa välissä alkoi joku ihmeen herääminen 5-30 minuutin välein yöllä. Hän ei syö tuttia eikä juo pullosta, mutta haluaisi kovasti nukkua tissi suussa. Minulle se ei käy, sillä en saa itse nukuttua ja poika havahtuu vähän väliä unestaan. Muutamia kikkoja kokeilin, ja joka kerta väsyin itse yrittämään kohdatessani yöllä ikäviä ajatuksia. Tällä viikolla heivasin pojan sängyn toiseen huoneeseen ja aloitin nostelu-unikoulun sovellettuna itselleni sopivaksi. Lopputulemana viime yönä poika heräsi 3 kertaa ja aamulla heräsi pirteänä. Meillä ei mies voinut tätä toteuttaa pitkistä työpäivistä johtuen ja pari viikkoa me nukuttiinkin eri huoneissa. Nyt saan nukkua miehen vieressä ja lapsi nukkuu paremmin. Esikoinen siirtyi hänkin omaan huoneeseen 4kk iässä. Jotenkin se tuntuu kylmältä ja karulta, mutta ihan vieressähän se huone kuitenkin on ja päivisin on aikaa sylitellä. Oli ihan kamalaa kun en jaksanut tyttöä yhtään, jokainen meteli sai mut raivon partaalle, äksyilin ja menetin muistini. Yksi päivä en palapeliä osannut tytön kanssa tehdä. Vaikka tätä nyt pahimmillaan kesti 4 viikkoa niin kaiken kaikkiaan huonoja öitä on ollut lähes koko raskauden ajan kun en saanut nukuttua + tyttö on herännyt tähän saakka melkein kerran yössä. Tää mun väsymys on kuitenkin pientä niiden rinnalla, jotka ovat valvoneet vuosia kipeiden lasten kanssa. Mutta mulle tää oli kova juttu.

Poika on kyllä niin suloinen ettei mitään järkeä. Välillä vain tuijotan toista ja ihmettelen miten olen hänet saanut aikaan. Hän on hiumuisen kiltti ja hymyilevä, päivisin ei juurikaan kitise ellei ole väsynyt tai nälkäinen. Sisko on välillä hieman mustasukkainen ja kuulinpa yksi päivä ne kamalat sanatkin.. "sinä rakastat vauvaa liikaa etkä minua ollenkaan". Puukko syvälle sydämeen. Paskaäitifiilikset samantien kaakkoon ja juttutuokio tytön kanssa. Mutta sitähän se on, toinen on jo 4(!!!) ja aika itsenäinen, vaikka tällä hetkellä vanhempaa jokaikiseen asiaan kaipaakin, ja toinen sylikäinen, joten saattaahan se tuntua epäreilulle.

Olen hieman raotellut avoimen yliopiston sivuja ja pohtinut jaksaisinko tehdä tänä vuonna opintoja. Kaikki toki riippuu unista ja öistä. Jos iltaisin voisi kuunnella luentoja ja naputtaa konetta se onnistuisi, mutta jos ravaan nukuttamassa poikaa niin ei onnistu. Saapi nähdä. Nyt kuitenkin siirryn selaamaan nettiä ennen kuin tyttö tulee naapurista leikkimästä. Saisi himputti loppua tämä älytön pakkanen että voisin pistää pojan pihalle unille ja mennä sinne itsekin.

1 kommentti:

  1. Kiva kuulla teidän kuulumisia pitkästä aikaa. Voimia unikouluhommiin, itsekin sekoamisen partaalla käyneenä (ellen jo välillä reunan ylikin menneenä)en voi kuin lähettää virtuaalisia voimahaleja sinnepäin. Ajatella, että Jamppa ja teidän tyttö on jo neljä. Välillä tuntuu ihan hassulta, kun Jamppakin puhuu rakkaudesta, on jotenkin niin suuri sana niin pienen miehen suuhun. :)

    VastaaPoista